P.s. "foto ois kiva" ja muita kuolemattomia vaalilausahduksia

 

Hei vain jälleen, pitkästä aikaa! 

Vaalit lähestyvät ja on blogikirjoituksen aika. Pidän itseäni edelleenkin pienenä vihreänä miehenä, viitaten fyysiseen kokooni ja ajatusmaailmaani, johon päin olen kallellaan. Vaikka sitoutumaton siis olenkin edelleen ja sellaisena pysyn. Tiivistetysti voisi sanoa, että ympäristön (asutun ja luonnon), talouden ja ihmisten kestävä hyvinvointi ja niiden edistäminen kiinnostelevat ja ovat lähellä arvomaailmaani. 

Olen kirjoittanut blogeja työn puolesta, mutta muuten blogikirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Enemmänkin olen kirjoittanut tieteellistä tekstiä ja kolme vertaisarvioitua artikkelia on julkaistukin: 1. autonomiaa vai kontrollia, 2. resilienssin konseptianalyysi ja 3. muutospelkoartikkeli. Ensin mainittu ja listan kolmas liittyvät vahvasti itseohjautuvuuteen ja keskimmäinen resilienssiin. 

Itse asiassa vaaliteemani eli että lupaan ottaa asioista selvää, kerätä tietoa, keskustella, vuorovaikuttaa ja koko ajan pyrkiä tekemään tietoon pohjautuvia päätöksiä liittyvät oleellisesti myös itseohjautuvuuteen ja resilienssiin. Näin ollen näen, että eri elämänalueet kietoutuvat kivasti toisiinsa ja pystyn hyödyntämään akateemisesta maailmasta omaksumaani oppia myös kunnallisessa päätöksenteossa. Kuntapäättäminen näet on luottamushenkilön näkökulmasta katsottuna kaikkine asioihin perehtymisineen melkoisen itseohjautuvaa toimintaa, jossa tarvitaan vahvaa resilienssiä eli kykyä kestää kuormitusta, mukautua, sopeutua, ponnahtaa pettymysten jälkeen takaisin pelikuntoon ja jopa vahvistuneena. Toisaalta näen, että onnistumisetkin vaativat palautumista. 

Kuten aiemmin jo somekirjoituksessani totesin, pohdin pitkään, lähdenkö uudestaan ehdolle. Minulla on erittäin suuri nöyryys tätä hommaa kohtaan eli siis mahdollisimman hyvien päätösten tekemistä kohtaan kaikkien meidän kuntalaisten hyvinvoinnin eteen ja kaikki asioihin paneutuminen verottaa aikaa ja voimia. Aiheutti pohdintaa, riittävätkö voimat ja aika kaikkeen tähän. Elämässäni kun on paljon muutakin voimia vievää meneillään. Kuntakokoukset sinällään ovat lyhyehköjä, mutta huolellinen asioihin paneutuminen vie aikaa. Huomasin kuitenkin pohdinnoissani, että homma motivoi ja kiinnostaa edelleen, joten lähdin uudestaan ehdolle - siis kuntavaaleihin 2025. 

Näen, että vaaliteemani ovat tässä ajassa erityisen ajankohtaisia. Tarvitsemme toistemme kuuntelemista, kuulemista ja vuorovaikuttamista. Mitä järkeä on napit vastakkain -napottamisessa? Tai mitä järkeä on asioiden ja ihmisten tahallisessa(kin) väärinymmärtämisessä, yrittämättä edes ymmärtää toisen näkökantaa asioihin? Valitettavasti tällaistakin tapahtuu. Ja kun ei se toisen ihmisen ymmärtäminen tarkoita sitä, että pelaisi sen toisen ihmisen pussiin. Se tarkoittaa minulle kuntapolitiikan saralla sitä, että ennen kuin tekee jonkin päätöksen, on valmis tutustumaan erilaisiin näkökulmiin - vaikka ne olisivat täysin poikkeavia omiin näkökulmiin nähden. Tässä samalla tulee peilanneeksi omaa näkemystään toisenlaisiin näkemyksiin nähden. 

Ideaalitapauksessa keskustelun ja vuorovaikutuksen myötä voi syntyä myös holistista ymmärrystä puolin ja toisin, millä saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia. Näen, että tällainen vuorovaikutus voi parantaa pitkässä juoksussa myös kunnallista päätöksentekoa. Osataan ottaa paremmin huomioon erilaiset seikat ja näkökulmat, kun on haluttu ja osattu kuunnella ja kuulla. Päätöksistä voi tulla moninaisuutta kunnioittavia ja laajasti kuntalaisten näköisiä. 

On toisaalta totta, että joskus elämässä voi käydä niinkin, että vaikka kuinka yrittäisi, niin joidenkin ihmisten kanssa kemiat vain eivät kohtaa. Tällöin on hankalaa pyrkiä keskusteluihin ja vuorovaikutukseen. Mutta silloinkaan aika ei mielestäni ole mennyt hukkaan. Me kaikki elämme täällä pallolla ja mielestäni on tärkeää tulla toimeen - myös sellaisten kanssa, joille joskus saattaa näyttää mielessään keskisormea. Tarvitsemme erilaisuutta, sen kaikissa muodoissa. Tällöin myös päätökset - kunnallisellakin tasolla - ovat tasavertaisempia, demokraattisia ja kuntalaisten näköisiä. 

Loppuun kuvakollaasi teemalla "ps. foto ois kiva". 

Tässä mies seisoo:

Tässäkin mies seisoo, mutta kamera on tavoittanut vain pärstän ja rintama-alueen:

Kuvaussessio oli heleppo: ammattilaiskuvaaja oli kiva ja taitava ja parilla napsaisulla sai kuvat purkkiin. Niin sanotusti ykkösellä alas. 

Mukavaa kevättä ja mänehän huhtikuussa vaaliuurnille - demokratia kiittää!

Ystävällisesti,

Juha Kinnunen