Let the adventure begin!

 

Kuva: Juha Kinnunen, Ahmonlammen jäällä hiihtelemässä

Sain kutsun lähteä ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021 Vihreiden listoilta. Mietittyäni aikani ja keskusteltuani perheeni kanssa, päätin lähteä mukaan. 

Kun ilmoitin tästä somessa, tuli parin päivän päästä eräs kaverini kommentoimaan harrastusyhteydessä, että "etkö sitten mitään muuta puoluetta keksinyt edustaa kuin Vihreitä?". Täytyy heti alkuun todeta, että no en. En ole halunnut tai haaveillut tätä ennen politiikkaan mukaan lähtemisestä, mutta jos jotakin puoluetta haluan kannattaa, niin se on ehdottomasti Vihreät. Arvopohjamme niin sanotusti "mätsää". 

Vihreä puolue listaa verkkosivuillaan tavoitteikseen seuraavat: "Vihreät ovat olemassa turvatakseen ympäristön, ihmisten ja politiikan tulevaisuuden". Yhdyn näihin, mutta omaksi poliitikon urani ensisloganiksi voisin määritellä vielä tarkemmin tämän: "pyrin tekemään ihmisennäköistä politiikkaa, liikunta- ja ympäristöarvot, mutta myös realiteetit huomioiden". 

Edustan realismia. Esimerkiksi riistanhoitoa tarvitaan, vaikkapa estämään riistaeläinten kantojen liiallista kasvamista ja kerrannaisvaikutuksia, kuten liikenneonnettomuuksia. Myös puita saa ja mielestäni pitää kaataa, järkevästi toteutettuna metsänhoitoa todellakin tarvitaan. Maalaisjärki käteen niin näissä kuin muissakin asioissa. 

"Polttavista asioista": muutama sana Yaran laajenemisesta. Olen huomattavasti enemmän Yaran laajenemista vastaan, kuin sen puolella. Mutta ymmärrän erittäin hyvin, että kunnassamme aiheuttaa huolta se, että onko Siilinjärvellä varaa menettää noin suuri työllistäjä kuin Yara vuoden 2035 jälkeen. Niin tästä kuin monesta muustakin asiasta on käytävä rehellistä, syvää ja hyvää keskustelua ja pohjata päätökset tietoon, eikä niinkään tunteeseen. 

Olen vasta aivan ensitaipaleella poliitikon urallani. Pyydän jo valmiiksi anteeksi ja toisaalta kiitän ymmärryksestä sen osalta, että en vielä hallitse kaikkea asiaosaamista ja kuntapolitiikkaan kytkeytyviä koukeroita ja asioita. Mutta olen erittäin halukas ja kyvykäs oppimaan ja oppimaani päätöksenteon tukena hyödyntämään. 

Olen erittäin kiinnostunut vaikuttamisesta. Jos pääsen vaikuttamaan valtuustoon, haluan saada päätösteni tueksi runsaasti perusteltuja mielipiteitä, mutta myös riittävän paljon tutkittua tietoa ja puntaroida asioita rauhassa, ilman hätäilyä. Koen ensisijaisen tärkeäksi päätösten hyvän ja onnistuneen taustoittamisen, koska uskon tiedolla johtamiseen. 

En halua, että poliittinen keskusteluilmapiiri ajautuu tilanteeseen, jota voisi kuvailla filosofi Thomas Hobbesin (1588-1679) sanoin "Bellum omnium in  omnes" eli kaikkien sota kaikkia vastaan.

Päätöksenteossa ja yleisesti maailmassa uskon, että on olemassa perusvirstanpylväitä, kuten totuus. Uskon myös arvoihin, kuten rehellisyyteen. En usko "vaihtoehtoisiin totuuksiin". Olen siinä mielessä mustavalkoinen tyyppi, että joku asia joko on totta tai sitten se ei ole. Tai joku ihminen joko on rehellinen jonkin asian suhteen tai sitten hän ei ole. Minun kanssani puhuttaessa puhutaan suoraan, en tykkää kiertelystä ja kaartelusta. Toki tykkään myös huumorista ja uskon positiivisuuteen muutenkin.

On tutkimusnäyttöä siitä, että myönteinen ajattelu ja myönteisyyden ylläpitäminen avartaa ja auttaa ihmistä löytämään useampia ratkaisumalleja tilanteisiin kuin negatiivinen ajattelu. Eli on mielestäni hyödyllistä myös päättäjille pyrkiä ajattelemaan myönteisesti. 

Teen väitöskirjatyötä resilienssin (käytetään siitä tässä yhteydessä vaikkapa määritelmää "mukautumiskyvykkyys" tai "selviytymiskyvykkyys" [rakkaalla lapsella on monta nimeä]) parissa, organisaatioiden yhteydessä ja nimenomaan yksilöiden näkökulmaan liittyen. Lyhyesti sanottuna resilientti ihminen kykenee erilaisissa tilanteissa joustamaan, soveltamaan, palautumaan ja esimerkiksi selviytymään vastoinkäymisistä rakentavasti ja jatkamaan eteenpäin, joskus jopa vahvistuen koettelemuksistaan. Eräs tutkija on sanonut, että resilienssi on "arkipäivän taikaa", toisen määritellessä sen "kyvyksi kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä tai niiden kanssa". Toki resilienttiä ihmistäkin ottaa päähän, mutta hän ei jää märehtimään asioita turhan pitkäksi aikaa. 

Mutta resilienssi ja sen vahvistaminen ei ole vain yksilön juttu ja vastuulla. Se kytkeytyy oleellisesti myös ihmisten ympäristöön ja näin ollen kuntaankin. 

Kunta voi olla tukemassa asukkaidensa elämänmittaista sopeutumista, mukautumista ja joustamista muuttuvissa tilanteissa muun muassa satsaamalla hyvinvoinnin tukemiseen ja edistämiseen. Hyvinvoiva ihminen pystyy mukautumaan paremmin muutoksiin. 

No mikä sitten olisi parempaa hyvinvoinnin edistämistä kuin liikunnan ja sen mahdollistamisen tukeminen? On paljon tutkimusnäyttöä liikunnan ja hyvinvoinnin suhteesta. Liikunnalla on runsaasti hyvinvointivaikutuksia. 

Kunnassamme on jo älyttömän hyviä asioita. Meillä on valtavan upea luonto, jonne pääsee liikkumaan vapaasti muun muassa hiihtäen, kävellen ja juosten. Meillä on useita ja taas useita urheiluseuroja tarjoamassa monia hyviä aktiviteetteja. Meillä on osaavia ja upeita ihmisiä ympäri kuntaa sekä viranhaltijoina, palkattuina seuratyöntekijöinä että vapaaehtoistyötä tekemässä. Nämä viimeksi mainitut ovat enemmistö ja tiedän vankasta kokemuksestani, kuinka paljon he satsaavat pyyteettä ja palkatta omaa aikaansa tähän vapaaehtoistyöhön. Ajattelen tätä asiaa suurella kunnioituksella ja kiitollisuudella heitä jokaista kohtaan. Sama kiitollisuus koskee tietysti kaikkia muitakin mainittuja tahoja, mutta eniten hattua nostan henkilökohtaisesti esimerkiksi niille seuratoimijoille, jotka mahdollistavat junioreidemme harrastukset päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. 

Heille erityisesti soisi vähän paremmat puitteet kuin mitä meillä tällä hetkellä on. 

Tästä päästäänkin siihen, mitä meillä sitten ei vielä ole?

Meillä ei ole riittävästi puhtaita ja asianmukaisen kokoisia ja muulla tavoin tarkoituksenmukaisia liikuntapaikkoja sisätiloissa tapahtuvaa, varsinkaan joukkueliikuntaa varten. 

Kunnassamme tarvitaan mielestäni yhä lisääntyvästi vuorovaikutteisen yhteistyöverkoston rakentamista ja ylläpitämistä (tässä on mielestäni jo hyvää "pöhinää" Järjestö- ja toimijafoorumin kautta). Tarvitaan tehokasta ja ratkaisuja hakevaa toimijaverkkoyhteistyötä. Lisäksi tarvitaan konkretiaa: ehdottomasti lisää sisäliikuntaan sopivia liikuntapaikkoja, jotka ovat riittävän suuria, jotta niissä voidaan toteuttaa kunnassamme tapahtuvaa ja tarjolla olevaa liikunnallista toimintaa. 

Tähän liittyen uusi urheiluhalli on jo kunnan koneistoissa puksuttelemassa, mutta mielestäni tätä prosessia pitäisi jouduttaa kaikin mahdollisin keinoin ja kunnan tehtävänä olisi mielestäni ottaa tässä koko toimijaverkkoyhteistyössä aiempaa isompaa roolia. Nimittäin takaamalla hyvät liikuntapaikat kunta tukee hyvinvoinnin kehittämistä ja ylläpitämistä ja sitä kautta yksilöiden resilienssiä. Ja lisäksi tätä kautta kunta tukee houkuttelevuutta asuinpaikkana. 

Ainiin, tuohon houkuttelevuuteen liittyen täytyy vielä todeta konkreettinen seikka: paremmat reittimerkinnät latujen varsilla saattaisivat helpottaa turistien tulemista takaisinkin hiihtämään mainioille laduillemme...

Kuten huomata saattaa, mielipiteeni kytkeytyvät Vihreiden tavoitteisiin ("Vihreät ovat olemassa turvatakseen ympäristön, ihmisten ja politiikan tulevaisuuden") aika oleellisesti. 

Mutta kuten sanottua, olen myös realisti. Tiedän hyvin, että kuntamme talous ei elä loistonsa päiviä tällä hetkellä. Joudumme ottamaan lisää velkaa ja sitä on jo nyt lähes 3 900 e per asukas. Paljon on korjattavaa ja rakennettavaa: kouluja, muita julkisia tiloja jne. Nöyräksihän tämä tilanne vetää. 

Mutta kuitenkin liikuntaan kytkeytyvä hyvinvointi on sellainen asia, johon meidän tulee mielestäni satsata. Se kytkeytyy oleellisesti myös vahvuuteemme; mahtavaan luontoon ympärillämme. Emme saa pilata sitä luontoa, ja meidän täytyy oppia keksimään keinoja luoda uutta ja parempaa tasapainoa realiteettien, mahdollisuuksien ja visioiden välille.