Aluevaaleista ja lastemme/nuortemme huonosta kunnosta

Hei,

Pitkästä aikaa ehdin blogitekstin pariin. Paljon on tapahtunut ja paljon on mielen päällä asioita. Keskityn kuitenkin kahteen teemaan tässä tekstissä; aluevaaleihin ja lasten/nuorten huonoon kuntoon. 

Lähdin ehdolle aluevaaleihin. Uskon, että osaamisestani on hyötyä myös aluevaltuustotyössä. Uskon aitoon vuorovaikutukseen ja tietoon pohjautuvaan päättämiseen myös alueellisissa asioissa. 

Täältä löydät upeat ehdokkaamme (ja itsekin olen siellä listattuna ja klikkaamalla kuvaani pääset tutkailemaan ajatuksiani): https://www.savokarjalanvihreat.fi/aluevaalit-2022/pohjois-savon-aluevaalit-2022/?kieli=fi&vaali=aluevaalit-2022&alue=pohjois-savo.

Täällä lisätietoa aluevaaleista: https://vaalit.fi/aluevaalit. 

Toisen teemani pohjustuksen löydät esim. täältä: https://www.is.fi/urheilu/art-2000008477443.html. Kyse on lasten / nuorten huolestuttavalla vauhdilla huonontuneesta kunnosta.

Esitän yhden oman ratkaisuni tähän valitettavaan kehitykseen kysymyksinä: milloin viimeksi liikuit yhdessä lapsesi / nuoresi kanssa? Mitäs jos me aikuiset, vanhemmat, ottaisimme itseämme enemmän niskasta kiinni tässä asiassa ja veisimme lapsemme / nuoremme vaikkapa kävelylle, pulkkamäkeen tai vaikkapa luistelemaan? Ymmärrän hyvin, että tämä voi kuulostaa naiivilta ja myös sen, että tietyssä iässä nuoria ei ole helppoa saada liikkumaan ”nolojen” vanhempien kanssa. Mutta hei, jostain on aloitettava! Ja me olemme aikuisia, fiksuja aikuisia, kyllä me houkuttelevat keinot keksimme. Tai jos tästä ei tule mitään, niin mitäs jos ainakin vaatisimme ja/tai vahvasti kannustaisimme lapsiamme/nuoriamme liikunnallisiin ponnistuksiin säännöllisin väliajoin - mieluiten kaveriporukoissa tai sitten vaikkapa yksin?

Tuollaisella pienellä interventiolla voi olla yllättävän suuri vaikutus. Se voi olla noloa, mutta uskon myös, että oikein toteutettuna se voi antaa kipinän myös positiiviselle kierteelle. Taustalla on ajatukseni siitä, että nuoria on turha syyttää (ainakaan yksistään) tästä kehityksestä. Mielestäni suurimpana yksittäisenä tekijänä taustalla vaikutamme ME aikuiset (vanhemmat, sukulaiset, kavereiden vanhemmat jne). 

ME teemme elämästä aivan liian helppoa lapsillemme / nuorillemme! Vaadimme lapsiltamme / nuoriltamme tässä asiassa aivan liian vähän! Hemmottelemme heitä tässä asiassa liikaa - kuskaamme autolla lapsiamme / nuoriamme esimerkiksi lyhyitä matkoja, emmekä kannusta heitä pyöräilemään, kävelemään jne eli saamaan hyötyliikuntaa. Emme pelaile heidän kanssaan tai kannusta heitä pelailemaan pihapelejä jne. Tämä on tietysti yleistämistä, eikä kerro koko kuvaa - onneksi on olemassa myös paljon poikkeuksia. 

Lisäksi toki roolia tässä huolestuttavassa kehityksessä on myös laajemmilla asioilla, kuten yleisesti kulttuurin ja tapojen sekä tekniikan ja yhteiskunnankin muutoksilla; individualismi vs yhteisöllisyys, elämän yleinen helpottuminen tekniikan kehittyessä, uudenlaiset tavat liikkua (sähköpotkulaudat ym) jne. Medialla voi nähdä oman roolinsa myös. Ja turvattomuuden lisääntymisellä kenties myös. Varmasti monella muullakin asialla on vaikutuksensa. 

En väitä, että kaikki vika olisi meissä vanhemmissa! Mutta tarkoitan sitä, että jos perusta on mätä, niin vaikea kehityksen suuntaa on myöhemmin muuttaa - ei mahdotonta, mutta vaikeaa. Väitän, että tässä asiassa paljon esimerkiksi asenteista peritään kotoa. 

Ihmisen aivot kehittyvät vielä kolmannella vuosikymmenellä. Näin ollen lapsemme ja nuoremme tarvitsevat ohjausta, välillä vahvaakin, ja emme voi olettaa heiltä liiallista itseohjautuvuutta liian aikaisin. 

Näytetään esimerkkiä, annetaan ohjeita, tehdään yhdessä! JA myös vaaditaan tarpeeksi, aloittaen vaatiminen meiltä itseltämme!

Mukavaa joulun aikaa!

-Juha